Parikymppisenä Sanna Kinanen työskenteli lähihoitajana ja uskoi, ettei sijoittaminen ole häntä varten. Sitten hän vaihtoi lähihoitajasta sijoittajaksi ja yrittäjäksi. Nykyään hän ajattelee, että vaurastuminen on mahdollista taustasta riippumatta.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 9.1.2022. Julkaisemme uudelleen suosituimpia artikkeleitamme.
Kun Sanna Kinanen, 34, oli parikymppinen, sijoittaminen ei kuulunut hänen sanavarastoonsa. Se tuntui niin kaukaiselta asialta, ettei Kinanen oikeastaan edes kuunnellut, kun joku puhui aiheesta.
”Ajattelin, ettei vaurastuminen tai sijoittaminen ole minua tai minunlaistani ihmistä varten. Jostain syystä alensin itseäni ammattini takia. Ajattelin, että olen vain lähihoitaja – niin kuin se määrittäisi jotenkin arvoani tai älyäni”, Kinanen sanoo.
Vielä peruskoulun jälkeen Kinanen ei tiennyt, mitä haluaisi työkseen tehdä. Hän opiskeli lähihoitajaksi ja erikoistui seniorityöhön, koska piti ihmisten kanssa työskentelystä ja ajatteli, että jokin ammatti olisi hyvä olla.
”Tykkäsin olla ja jutella seniorien kanssa. Oli palkitsevaa, kun jaksoi olla ystävällinen ihmiselle, jonka luottamus oli vaikea voittaa.”
Vaihto lähihoitajasta sijoittajaksi ja yrittäjäksi kiehtoi
Vaikka Kinanen piti ihmisten kanssa työskentelystä, rutiininomainen kahdeksasta neljään -päivätyö ei tuntunut omalta jutulta. Hän kaipasi vapautta ja haaveili yrittäjän urasta.
”Olen ihmisenä sellainen, että minun pitää päästä kehittämään asioita. Hoitoalalla sellaiseen ei olisi ollut mahdollisuutta, ellen olisi perustanut omaa yritystä.”
Kinanen alkoi pikkuhiljaa tehdä päivätyönsä ohella erilaisia pr- ja myyntitöitä. Täyspäiväiseksi pr-alan yrittäjäksi hän heittäytyi 25-vuotiaana vajaan vuoden toiminimiyrittämisen jälkeen.
Myöhemmin yritystoiminta muutti muotoaan, kun Kinanen perusti ensin kahvila-ravintolan ja sen jälkeen verkkokaupan.
”Lähdin toteuttamaan kutsumustani, mutta totta kai sekin vaikutti, että yrittäjänä minulla oli paremmat mahdollisuudet vaikuttaa palkkaani. Halusin matkustella paljon, eikä lähihoitajan palkalla matkusteltu niin usein kuin halusin.”
Parikymmentä sijoitusasuntoa neljässä vuodessa
Yhdeksän vuotta sitten Kinanen tapasi nykyisen aviomiehensä. Mies asui eri kaupungissa ja Kinanen alkoi viettää paljon aikaa tämän luona. Hän päätti alivuokrata omaa asuntoaan ensin ystävälle ja sitten muillekin.
Alivuokraaminen ei kartuttanut omaisuutta, mutta Kinanen sai kassavirtaa. Hän tajusi, millaisia mahdollisuuksia asuntosijoittaminen voisi tarjota, ja alkoi opiskella sijoittamista. Hän luki aiheesta, kävi erilaisissa valmennuksissa ja kokeili oppeja käytännössä.
”26–30 ikävuoden välissä sijoitusasuntoja tuli yhteensä parikymmentä. Minulla ei ollut mitään merkittäviä säästöjä, mutta ostin asuntoja velkavivulla. Onnistuin löytämään tosi hyviä diilejä ja ostamaan alle markkinahinnan.”
Pikkuhiljaa Kinanen alkoi sijoittaa myös osakkeisiin ja arvometalleihin ja kirjoittaa aiheesta blogia.
Sijoittamisessa häntä kiinnosti sama asia kuin yrittämisessäkin – vapaus.
”Raha mahdollistaa minulle vapaan elämän. Sijoitan, jotta voisin elää vapaata elämää.”
Ihmisillä vääriä uskomuksia sijoittamisesta
Nykyään Kinanen valmentaa sijoittamista työkseen. Ensimmäiset asiakkaat hän sai viisi vuotta sitten, kun blogia lukeneet ihmiset alkoivat kysellä, tekeekö hän sijoitusvalmennuksia.
Kinanen on törmännyt työssään moniin vääriin uskomuksiin sijoittamisesta ja rahasta. Hänen mukaansa moni ajattelee edelleen, että rahasta ei voi puhua tai että vaurastuakseen ihmisellä pitää olla jo aluksi paljon rahaa.
”Ihmiset myös pelkäävät hirveästi, että jos he sijoittavat, he menettävät rahaa. Siksi sijoittaminen on suurimmaksi osaksi psykologiaa – sitä, pystyykö hallitsemaan omia tunteitaan.”
Kinanen on itse oppinut sijoittamista kokemuksen kautta. Uran suurin takapakki on ollut kannattamattomaksi osoittautunut kahvila-ravintolabisnes.
Sijoituksissa tulee välillä tappiota, mutta Kinanen on onnistunut pitämään kokonaisuuden plussalla.
”Tälläkin hetkellä on joku vuokralainen, joka ei ole maksanut vuokriaan pariin kuukauteen, mutta pelin henkeen kuuluu se, että kaikki ei ole vain plussaa. Se pitää hyväksyä.”
Työmoraali tulee suoraan selkärangasta
Sanna Kinanen on saavuttanut tavoitteensa vapaammasta elämästä, mutta vapaudesta nauttiminen ei ole aina ollut yksinkertaista. Vaikka hänen ei ole pakko tehdä joka päivä töitä, työmoraali on syvällä selkärangassa.
”Minut on opetettu tekemään töitä, niin kuin monet suomalaiset. Ajattelemme, että ihminen on kunniallinen, kun hän tekee töitä.”
Kinanen on työstänyt paljon uskomuksiaan ja yrittänyt päästä eroon töiden tekemisen pakosta.
Omassa työssään hän haluaa kannustaa ihmisiä toteuttamaan unelmiaan. Hänestä sijoittamisen tapoja on niin monia, että jokaiselle löytyy jotakin.
”Tälle matkalle voi lähteä taustasta ja koulutuksesta riippumatta pienilläkin summilla.”
Lue myös:
Emmi Laukkanen
Lisää kirjoittajastaJaa artikkeli:
Jaa Facebookissa
Twiittaa
Jaa LinkedInissa
Sähköposti
Uutiskirje
Tietopaketti yrittäjäksi aikovalle
