Näistä syistä nuoret uupuvat työelämässä – sadat jakoivat tarinansa, ja se yllätti psykoterapeutti Emilia Kujalan: ”Tämä on hälyttävää”

Häpeää, riittämämättömyyttä, alisuoriutumista. Nuorten uupuminen työelämän paineiden alla on yleistä, ja sillä voi olla karut seuraukset koko yhteiskunnan kannalta, kirjoittaa psykoterapeutti Emilia Kujala kolumnissaan.

Vielä lukiossa en tiennyt, mikä minusta tulisi isona. Merkittävin lähitulevaisuuden suunnitelmani oli välivuosi, jolloin kenties ehtisin miettiä, mikä oma juttuni olisi.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen matkustin ystäväni kanssa äkkilähdöllä Kanarialle. Paluumatkalla saimme kyydin lentokentältä kotiin ystäväni äidin työkaverilta. Hän kysyi, mihin kouluun aiomme hakea. Ystäväni sanoi menevänsä töihin Mäkkäriin. Minusta tuntui, etten voi tuottaa kysyjälle pettymystä, joten sanoin hakevani yliopistoon.

Minua kiinnosti kolme asiaa: uskontotiede, psykologia ja sosiaalipsykologia. Päädyin hakemaan sosiaalipsykologialle yhdestä painavasta syystä. Pääsykoekirjoja oli vain yksi. 

Sosiaalipsykologiaa opiskellessani minulle alkoi kirkastua oma juttuni. Minusta tulisi tutkija. Urapolku tuntui itsestään selvältä, koska tohtorin tutkinnosta oli kovaa vauhtia tulossa uusi maisterin tutkinto. Myös monet ystävistäni tähtäsivät siihen.

Sain kehuja edyllytyksistäni luoda akateemista uraa ja pääsin jo opiskeluaikana töihin tutkimushankkeisiin. Heti maisterin paperit ulos saatuani jatkoin tohtorikoulutettavaksi. Kaikki eteni kuin juna, mutta seuraavaa käännettä uratarinassani en kuitenkaan osannut ennalta käsikirjoittaa. 

Työuupumus vei yöunet, mielenterveyden ja ammatillisen itsetunnon

Löysin oman juttuni ja tein vimmatusti töitä sen eteen, niin kuin kelvon ihmisen nykyään kuuluu. Menestyksen sijaan kohtasin ison menetyksen: työuupumus vei yöuneni, mielenterveyteni ja ammatillisen itsetuntoni vuosiksi. Taakseni jääneen loistavan akateemisen tulevaisuuden jälkeen arvelin paikkani olevan sairaseläkkeellä tai työkuntoutukseksi kutsutuissa puhdetöissä. 

Ryvin aikani monille vertaisilleni tutuissa itsesyytöksissä. Pohdin, mitä tein väärin ja mikä minussa on vialla, kun en jaksa työelämää. Kun jossain vaiheessa nostin katseen omasta navastani ymmärsin, että meitä on muitakin.

Toisin kuin usein kuvitellaan, työuupumus ei kosketa vain valtavien vastuidensa alle musertuvia, 80 tunnin työviikkoa painavia uraohjuksia.

Lähes 90 prosenttia nuorista ammattilaisista Suomessa kertoi tutkimuksessa kokeneensa burnoutin tai olleensa lähellä sitä. Nuorten uupuminen on siis enemmän sääntö kuin poikkeus. Minusta tämä on hälyttävää. 

Työuupumuksen taustalla on usein heikko johtajuus

Yksilökeskeisessä kulttuurissa etsitään vastauksia hyvinvointiin ja pahoinvointiin herkästi ihmisten taidoista tai ominaisuuksista. Tämä tarkastelutapa on kapea ja pidemmän päälle kestämätön. Tutkimusnäyttö nimittäin osoittaa, että työuupumuksen merkittävin selittäjä on heikot työolot eikä heikot ihmiset.

Myös aiemmin mainitun tutkimuksen tulokset puoltavat tätä havaintoa. Sen mukaan työuupumuksen taustalla oli useimmin heikko johtajuus ja liian suuri työkuorma. Heikko johtajuus näkyi esimerkiksi tunnustuksen ja tuen puutteena sekä mikromanageerauksena. 

On tärkeää kysyä, mikä työelämässä uuvuttaa ihmiset ja miten sitä voidaan ennaltaehkäistä. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin tutkia sitä, mitä tälle valtavalle joukolle uupuneita tai sitä lähellä käyneitä tapahtuu.

Epäilen, etteivät kaikki onnistu kääntämään vaikeuksia voitoksi ja nousemaan kuin fenix-lintu tuhkasta. Nykyisessä työssäni psykoterapeuttina olen huomannut toistuvasti, miten työuupumus uran alkuvaiheessa voi jättää kauaskantoiset jäljet ihmisen ammatilliseen identiteettiin ja -itsetuntoon – tai suistaa kokonaan työelämän ulkopuolelle.

Nuorten uupuminen voi johtaa häpeään ja alisuoriutumiseen

Kysyin hieman yli 30 000 seuraajaltani Instagramissa kokemuksia työuran alkuvaiheessa koetun uupumuksen vaikutuksista ammatilliseen identiteettiin, itsetuntoon ja työuraan. Vastauksia tipahteli niin paljon, että niiden purkaminen vei useita päiviä.

Tyypillisimpiä uupumuksen jättämiä jälkiä oli ammatillisen itsetunnon romahtaminen, jota kuvattiin erityisesti häpeän ja riittämättömyyden tunteiden kautta. Monilla tämä johti alisuoriutumiseen ja osalla jopa työelämän ulkopuolelle jäämiseen.

Yleistä oli myös pelätä uupumuksen uusiutuvan. Useat pohtivat, miten tulevat jaksamaan vielä vuosikymmeniä työelämässä. Voimavarojaan suojellakseen moni myös kertoi vaihtaneensa alaa tai harkitsevansa alan vaihtoa. 

Osalle työuupumus oli kokemus, joka opetti tunnistamaan omia rajoja ja kiinnittämään huomiota epäkohtiin työoloissa.

Tällaiset kokemukset motivoivat taistelemaan parempien työolojen puolesta ja kieltäytymään jatkossa työskentelemisestä hyvinvointia nakertavissa ympäristöissä ja kehnoin työehdoin. Terapia tai työnohjaus oli monille merkittävä apu uupumuskokemuksen kääntämisessä voimavaraksi. 

Kommentti uupumuksesta pysäytti

Pitkään jatkuva haitallinen stressi jättää jälkensä myös aivoihin ja hermostoon. Vuonna 2020 julkaistussa ruotsalaisessa pitkittäistutkimuksessa havaittiin, että työuransa alkuvaiheessa uupuneet sairaanhoitajat raportoivat myöhemmin muita useammin kognitiivisten toimintojen ja unen häiriöistä. 

Kerroin hiljattain tarinani osana itsemyötätuntoa käsittelevää puheenvuoroa suurelle joukolle tutkijoita. Puheenvuoron jälkeen yksi heistä kysyi: ”Eikö ollut lopulta onni, että uuvuit. Muuten sinusta ei olisi koskaan tullut sellaista puhujaa ja kirjailijaa, joka tänä päivänä olet.”

Jäin pohtimaan kysymystä hetkeksi ja lopulta vastasin: ”Minulle kävi hyvin, mutta kaikille ei välttämättä käy. Työuupumus on yhteiskunnallinen tragedia, jonka edessä minun on vaikea iloita henkilökohtaisesta menestyksestäni.”

Lue myös:

Psykoterapeutti Emilia Kujala kritisoi yleistä tapaa suomalaisilla työpaikoilla – pokerinaama kitkee empatian: ”Johtaa ongelmiin”

Masennus ei aina näy ulospäin – Maisaa, 26, kehuttiin positiivisuudesta, vaikka jo suihkussa käyminen otti voimille

Työuupumus eli burnout – lue, miten hoidat ja ennaltaehkäiset uupumusta

Heikki, 31, paloi loppuun – ratkaisu löytyi nelipäiväisestä työviikosta: ”Oli kova paikka myöntää, että tarvitsen apua”