Laura Friman liikuttui kyyneliin – tiukka kuittaus hehkutetusta johtamistyylistä: ”Haluan kulmahuoneet täyteen hissukoita”

Voiko hyvä johtaja olla herkkä ja kiltti? Laura Friman pohtii tätä asiaa Diili-ohjelman voittaneen Aini Mäensivun kautta. Herkät johtajat pitäisi saada valtavirtaan, Friman uskoo.

Minulla on luokaton tv-maku. Karttelen kaikin voimin laatudraamaa. Sen sijaan osaan ulkoa kotimaisten realitysarjojen lukujärjestyksen: maanantai on Diili-päivä, torstai Farmi-päivä ja niin edelleen.

Maanantai-iltoihin syntyi tosin juuri traaginen aukko, kun Jaajo Linnonmaan päälliköimä Diili-kausi päättyi. Finaalissa voiton vei luova yrittäjä, muun muassa omaa kalligrafiastudiota vetävä Aini Mäensivu.

Hän oli koko kauden – ja oikeastaan koko ohjelman historian – kummajainen siksi, että hän oli tasavarma puurtaja, jonka lempeys ei säröillyt hetkeksikään. Mäensivu oli toki pätevä ja lahjakas, mutta myös hymyilevä, kiltti ja kohtelias. Outoa kyllä, se tuntui tänä päivänä suorastaan radikaalilta.

Aini Mäensivun voitto oli raikas tuulahdus

Pehmeä paketti ei ollut rooli, vaan kantajan vilpitön olemus. Se kantoi myös hedelmää. Kaikki kunnia rohkeasti röyhkeälle Sointu Borgille ja ohjelman muille määrätietoisille voittajille, mutta säyseän Mäensivun voitto oli hyperraikas tuulahdus tunkkaisessa bisnesmittelössä. Huomasin kotisohvalla nyyhkiväni.

En ollut tunteineni yksin. Mäensivu postasi Instagramiinsa tällä viikolla kiitoksen lämpimien onnitteluviestien tulvasta. 

”Vaikuttaa vahvasti siltä, että mun Diili-voitto ei ollut yhdentekevä realitysarjan finaalijakso, jossa joku turhanpäiväinen wannabe-julkkis kruunattiin ja siinä se. Monelle se oli tärkee hetki. Kyllä mä itsekin ajattelin monessa kohtaa kuvausten aikana, että mun pitäisi olla jotenkin enemmän. Äänekkäämpi. Näkyvämpi. Raisumpi. Mutta mä en osaa, eikä mun tarvinnut.”

Juuri niin. Mäensivun voitto oli osoitus siitä, että meidän on aika haastaa näkemyksemme optimipomosta.

Voiko johtaja olla herkkä ja hiljainen?

Vaikka pelolla johtaminen on onneksi osoitettu jo paskimmaksi mahdolliseksi strategiaksi, tietyt mielleyhtymät määrittävät yhä vähintään salaa ajatuksiamme johtajista: vaikka osaisikin kuunnella alaisiaan, olisi hyvä olla vähän alfauros tai boss lady.

Mutta mitä jos ei olisikaan? Mitä, jos johtaja olisi vähän beta? Aika herkkis? Jopa vähän hiljainen? Mäensivun tie Diili-ohjelmassa oli juuri sellainen: hän oli joka tehtävässä hyvä, mutta ei koskaan dominoivin. Hän ei hermostunut, huutanut, näpäytellyt tai tehnyt itsestään numeroa.

Hän vaikutti eteeriseltä keijulta, mutta eteeriset keijutkin saavat kyllä hommat hoidettua. Se, että Linnonmaan kaltainen reteä äijä näki tämän tyylin arvon, on mahtava merkki. Ovatko muut rekrypäättäjät ja bisnes-bro’t yhtä edistyksellisiä?

Toivottavasti, sillä haluan konttorin tärkeimmät kulmahuoneet täyteen hissukoita ja nörttejä. Introverttius tai hiljaisempi olemus eivät nimittäin tarkoita, että ihmiseltä puuttuisi jämäkkyyttä, vastuunkantokykyä tai näkemyksellisyyttä. Hänellä ei vain ole tarvetta huutaa vahvuuksistaan. Johtajan roolissakin vähemmän on useimmiten enemmän.

Lue myös:

Olli-Pekka Heinonen joutui kovettamaan itsensä politiikassa – sitten herkkyys nousi pintaan: ”Mieletön voimavara johtamisessa”

Onko introvertti työpaikan vapaamatkustaja? Laura Frimanilta painava vastalause: ”Ujous ei tarkoita mielen köyhyyttä”

Laura Friman kysyisi tämän kysymyksen jokaisessa työhaastattelussa – ”Epäempaattinen pomo on ihmisen paskin kohtalo”

Introvertin Annariinan, 31, työnhaku tyssäsi toistuvasti haastatteluun – nostaa esiin vaietun ongelman: ”Paikat menevät sosiaalisesti lahjakkaille”