Ikäsyrjintää vai ei? Seitsemän syytä, joiden vuoksi viisikymppinen ei työllisty

Samalla kun eläkeikä nousee, yli viisikymppisen työllistyminen vaikeutuu. Lopputuloksena on suuri, hyödyntämätön työvoimareservi sekä surullisen paljon toimettomuutta ja talousvaikeuksia. Onko viisikymppinen työnantajalle uhka vai mahdollisuus, kysyy Aki Ahlroth kolumnissaan.

Kolumni on julkaistu edellisen kerran 26.7.2022.

Olen käsitellyt ikäsyrjintää aiemminkin, mutta kyseessä on niin suuri ongelma, että se ansaitsee toisen käsittelyn. Tässä kirjoituksessa ruodin syitä, miksi parhaassa työiässä oleva viisikymppinen jää yhä useammin palkkaamatta.

Kuten tulet tätä kirjoitusta lukiessasi huomaamaan, aiheeseen liittyy paljon ennakkoluuloja ja suoranaisia väärinkäsityksiä.

Lue myös: Outi, 62, on hakenut 8 vuotta töitä tuloksetta – ”Sain todeta päälle viisikymppisenä olevani turha ja tarpeeton”

7 syytä, joiden vuoksi viisikymppisen työllistyminen on vaikeaa

1. Hän on kallis

Vaikka nopeasti muuttuvassa työelämässä kokemus ei automaattisesti tarkoitakaan parempaa osaamista, voidaan yleistäen todeta, että pitkän ja monipuolisen kokemuksen pitääkin näkyä palkassa.

Herättäisi kummastusta, jos kokenut ammattilainen myisi työpanoksensa polkuhintaan. Sellainen saisi rekrytoijankin kyseenalaistamaan hänen osaamisensa. Siksi on käsittämätöntä, että kokenut ammattilainen joutuu selittelemään palkkatoivettaan.

Keskimäärin tulotasomme kasvaa iän myötä, vaikka se saattaa hieman notkahtaa uran loppupuolella riippuen urakehityksen suunnasta.

Osa tulotason kasvusta johtuu yleisen ansiotason myönteisestä kehityksestä, mutta selvää on, että kokemuksen lisääntyessä työntekijä voi hinnoitella osaamisensa yhä kalliimmalla. Tämä luonnollisesti edellyttää, että henkilö on päivittänyt osaamistaan kaiken aikaa. Iästä riippumatta on fataalia lakata opettelemasta uutta.

Se, millaista osaajaa työnantajat tavoittelevat, ei ole aina linjassa sen kanssa, mistä ollaan valmiita maksamaan. Konkari pitäisi saada työharjoittelijan palkalla.

Jos työnantaja haluaa löytää käsiparin halvalla, sellainen löytyy todennäköisemmin nuoremmista ikäluokista, joiden edustajat vielä hankkivat kannuksiaan. Tällöin työnantajan on sitouduttava antamaan nuorelle riittävästi perehdytystä ja tukea päivittäisessä työssä.

Viisas työnantaja ei palkkaa lähtökohtaisesti halvinta työntekijää vaan pyrkii hankkimaan parasta mahdollista osaamista. Siitä joutuu myös maksamaan keskimääräistä enemmän, mutta on hyvä muistaa, että tuottavuusero huippuosaajan ja muiden välillä voi olla alasta riippuen jopa monikymmenkertainen. Silloin tuhannenkaan euron lisäpanostus kuukaudessa ei merkitse mitään.

2. Hän on sairastelija

Ikä tuo mukanaan erilaisia vaivoja, sairauksiakin. Työnantajan onkin helppoa ajatella, että iäkkäämpi jää nuorempaa useammin sairauslomalle.

Todellisuudessa viisikymppinen on usein kolmekymppistä paremmin tietoinen hyvistä elintavoista. Kun elimistö vanhenee, siitä on pidettävä aiempaa parempaa huolta.

Muistan itse hyvin, kuinka alle kolmekymppisenä terveyteen ja elintapoihin saattoi suhtautua paljon nykyistä leväperäisemmin.

Liikkuvaisia ja terveellisiä elintapoja noudattavia viisikymppisiä on tänään todennäköisesti enemmän kuin koskaan. Myös aikaa liikkumiselle on enemmän, kun ruuhkavuodet ovat takana. Oleellista ei mielestäni ole ikä vaan elintavat.

Sitä paitsi merkittävä osa sairauslomista johtuu suoraan tai välillisesti henkisistä ongelmista, eikä niiden puhkeaminen ole ikäsidonnaista. Hyvällä johtamisella, positiivisella ilmapiirillä ja terveisiin elintapoihin kannustamisella voidaan ehkäistä suuresti kaikenikäisten sairauslomia.

3. Hän on jäähdyttelijä

Tälläkin hetkellä moni työnantaja pohtii, onko viisikymppisellä enää riittävästi ”draivia” ja kunnianhimoa opetella uutta ja kehittyä ammattilaisena.

Etenkin esihenkilöstä asiantuntijaksi siirtyvä leimautuu jäähdyttelijäksi, joka haluaa tehdä jotain kevyttä ennen vetäytymistään ansaitulle eläkkeelle.

Ylipäätään ihminen, joka ei yhtäkkiä enää haluakaan tehdä samaa asiaa kuin edelliset kaksikymmentä vuotta, herättää epäilyksiä. Mielestäni syyttä, koska ihmisten tulisi saada seurata intohimojaan.

Ennakkoluuloton työnantajan edustaja ei tuomitse ketään iän – tai minkään muunkaan ominaisuuden – perusteella vaan on valmis tutustumaan toiseen ihmisenä ja luottamaan siihen, mitä hän sanoo.

Moni viisikymppinen viittaa kintaalla kehotuksiin pysyä eläkeikään saakka nykyisessä työpaikassa. Vaikka yli viisikymppisen työllistyminen onkin vaikeutunut, yhä useampi haluaa opiskella lisää ja rakentaa kokonaan toisenlaista uraa kuin aiemmin. Kyllä tällaisesta heittäytymisestä on jäähdyttely kaukana.

4. Hän on hidas

Iän myötä askel voi lyhentyä ja harkinta lisääntyä. Se voi näyttää ulospäin hitaudelta, mutta entä jos kyse onkin siitä, että iän myötä viisastunut työntekijä osaa keskittyä paremmin olennaiseen ja panostaa tuloksen tekemiseen kiireiseltä näyttämisen sijaan?

Asiantuntijatyössä olennaisempaa kuin raajojen vikkelyys on se, millä kellotaajuudella aivot toimivat.

Ruumiillista työtä tehtäessä työtahti voi tietenkin hidastua. Ruokakaupassa työskentelevä viisikymppinen voi olla kaksikymppistä hitaampi hyllyttäjä, mutta entä jos hän hoitaa muita paremmin asiakaspalvelutilanteet?

Eikö tällaisesta henkilöstä kannattaisi pitää kiinni, jotta asiakkaat palaisivat myymälään yhä uudelleen? Hyllyttäjät korvataan tulevaisuudessa roboteilla, mutta ensiluokkaisella asiakaspalvelulla ja inhimillisillä kohtaamisilla on paikkansa myös tulevaisuudessa.

5. Hän on teknofoobikko

Pahimmassa tapauksessa viisikymppinen nähdään uutta teknologiaa pelkäävänä ja uusien työkalujen käyttöönotossa vitkastelevana änkyränä, jonka teknostressi vaikuttaa kielteisesti muun tiimin toimintaan. Silloin yli viisikymppisen työllistyminen voi hankaloitua entisestään.

Jos olemme joskus nähneet viisikymppisen teknofoobikon, se näyttää oikeuttavan meidät laventamaan ominaisuuden kaikkiin ikätovereihin. Miksi kysyä, kun voimme olettaa?

Vain ani harva lienee varsinainen teknofoobikko, mutta oppimiskynnys teknologian suhteen vaihtelee ihmisten välillä. Meillä kaikilla on omat vahvuutemme esimerkiksi tietotekniikan käyttäjinä.

Esimerkiksi alakoulussa oleva kummipoikani osaa komentaa tablettitietokonetta vaikka silmät kiinni, mutta perinteistä hiirtä hän käyttää huonommin kuin seitsemänkymppinen isoisänsä.

Todennäköisesti ihminen, joka on motivoitunut oppimaan uutta, oppii myös käyttämään teknologiaa työtehtäviensä vaatimalla tavalla. Keskeistä on siis motivaatio, ei ikä.

Sitä paitsi teknologia on vain työkalu, jonka tehtävänä on ammatillisessa viitekehyksessä palvella liiketoimintaa. Tietotekninen osaaminen ei ole suoraan asiantuntijuuden mitta, vaikka yksilön itsensä kannalta onkin edullista oppia hyödyntämään sitä.

6. Hän on muutosvastarintainen

Kun puhutaan muutosvastarintaisesta ihmisestä, moni visualisoi mielessään viisikymppisen ahtaajan, joka vastustaa kaikkea kaikkialla. Ajatellaan, että kokemus tekee väistämättä ihmisestä muutosvastarintaisen mörön, jonka mielestä ennen kaikki oli paremmin.

Viisikymppisellä on kokemusta ja perspektiiviä, jota voidaan hyödyntää muutostilanteessa. On inhimillistä, jopa tervettä, että kaikkia muutoksia ei purematta niellä.

Jos jokin hanke vaikuttaa mielettömältä, kaikenikäisten työntekijöiden velvollisuus on sanoa se ääneen. Se, että ihminen ottaa kantaa, osoittaa välittämistä. Surullisinta on se, että työntekijät pitävät työyhteisönsä asioita yhdentekevinä ja ovat hiljaa.

Muutostilanteessa ilmenevät ongelmat johtuvat usein riittämättömästä dialogista johdon ja työntekijöiden välillä. Myös osallistamisen puute ja suuri muutosvastarinta korreloivat toistensa kanssa. Harva innostuu muutoksista, joiden synnyttämisessä itsellä ei ole ollut osaa eikä arpaa. Usein syy vieritetään kuitenkin yksilöiden harteille, koska sillä tavoin johto välttyy tarkastelemasta toimintaansa kriittisessä valossa.

Mikäli muutosjohtaminen hoidetaan kunnolla, muutos ei ole yhtä kuin helvetti. Ei viisi-kuusikymppisille sen enempää kuin nuoremmillekaan. Ihminen on tapojensa orja, mutta se lienee enemmän asenne- kuin ikäkysymys.

7. Hän on pomoa fiksumpi

Kokenut ammattilainen voi olla uhka uransa alkuvaiheessa olevalle esihenkilölle – tai kenelle tahansa lähijohtajalle, jolla on huono itsetunto.

Vaikka pomo on kuullut kehotuksia palkata itseään fiksumpia, kokeneemman asiantuntijan kanssa työskentely voi saada hänet näyttämään epäpätevältä. Fiksulta vaikuttaminen onkin pakkomielle heille, jotka eivät ole sinut epätäydellisyytensä kanssa.

Kokenut ammattilainen on oivallinen aisapari nuoremmalle esihenkilölle – ja päinvastoin. Molemmilla on omat vahvuutensa, joita hyödyntämällä molemmat oppivat toisiltaan samalla, kun tekevät erinomaista tulosta.

On myös hyvä muistaa, mistä esihenkilöä kiitetään: tavoitteiden saavuttamisesta. Eivätkö tavoitteet olisi helpointa saavuttaa mahdollisimman pätevien ihmisten kanssa, olkoonkin, ettei itse pysty osaamisessa lyömään alaisiaan laudalta? Osaava ja tavoitteisiin yltävä tiimi on joka tapauksessa sulka esimiehen hattuun.

***

Luopumalla itse ennakkoluuloistamme vauhditamme osaltamme laajempaa asennemuutosta, joka luo edellytykset kaiken ikäisten työllistymiselle – ja samalla yli viisikymppisen työllistyminen helpottuu. Se on eduksi yksilöille, organisaatioille ja koko yhteiskunnalle.

Lue myös:

Anna, 57, sai laittomat potkut – työkaverit laukoivat tylyjä kommentteja: ”Käskivät jättää työpaikat nuoremmille”

Näin Annika, 54, nappasi uuden työn – jakaa vinkkinsä muille viisikymppisille työnhakijoille: ”Moni alistuu ennen kuin edes kokeilee”

Maija, 50, haki yli 80 työpaikkaa IT-alalta tuloksetta – ”En ole älyllisesti kuollut, mutta jostain syystä työnantajat niin kuvittelevat”

Uravalmentaja kertoo, miksi viisikymppinen ei työllisty – ”Vähän voi rekrytoijaa kiusata”