Asiantuntija kumoaa yleiset harhaluulot työnhausta – laukoo suorat sanat ”hyvin suomalaisesta” ajattelusta

Uteliaisuutta, pettymystä, innostusta, kateutta… Työnhaku herättää paljon tunteita. Psykoterapeutti Emilia Kujala vastaa uskomuksiin työnhausta ja tunteista.

”Työnhakuun liittyy paljon epävarmuutta ja pelkoa hylätyksi tulemisesta. Se taas kulminoituu riittämättömyyden kokemukseen: Riitänkö minä? Riittääkö osaamiseni?”

Psykoterapeutti, sosiaalipsykologi (VTM) ja tietokirjailija Emilia Kujala uskoo, että työnhaku ilman tunteita on mahdotonta. Niin tiiviisti ne kietoutuvat toisiinsa.

Ennen psykoterapeutiksi kouluttautumista Kujala työskenteli uravalmentajana ja näki lähietäisyydeltä, miten ristiriitaisia tunteita työnhakuun liittyy. Sittemmin hän on erikoistunut tunteisiin ja kirjoittanut niistä jopa kaksi kirjaa: yhden häpeästä ja toisen kateudesta – molemmat työnhakijoille tuttuja tunteita.

”Jos pettymykset ja turhautumisen kokemukset toistuvat, se voi vaikuttaa työnhakijan omanarvontuntoon ja käsitykseen itsestä arvottomana ja huonona.”

Hankalien ja joskus kipeidenkin tunteiden lisäksi Kujala muistuttaa, että työnhaku herättää myös vastakkaisia tunteita: innostusta, iloa, ylpeyttä, tyytyväisyyttä ja ylpeyttä omasta itsestä ja osaamisesta.

Työ on iso osa identiteettiä

Kujala pitää luonnollisena, että työnhaku herättää suuriakin tunteita.

”Ajassamme puhutaan työstä hyvin merkityksellisenä asiana ja ’omana juttuna’. Se on enemmän tai vähemmän osa identiteettiämme. Jos tapaamme ventovieraita ihmisiä juhlissa, aika nopeasti ihmiset kertovat, mitä tekevät työkseen. Se kertoo siitä, miten vahvasti työ meitä määrittelee”, hän kuvailee.

Siksi myös työnhaussa on aina kolaus identiteetillemme, jos emme tule valituksi johonkin tehtävään. Onhan kyse paljon enemmästä kuin vain työpaikasta.

Tässä artikkelissa Emilia Kujala vastaa väitteisiin työnhausta ja tunteista – ja siitä, miten niihin kannattaa suhtautua.

1. Uuden työn hakeminen tarkoittaa, että vihaa nykyistä työpaikkaansa

"Ei missään nimessä. Voi toki olla tilanteita, joissa ihminen hakee työtä tästä syystä, mutta hakemiseen on monia muitakin motiiveja.

Aiemmilla sukupolvilla tärkein merkki työhön sitoutumisesta on ollut se, mitä pidempään on pysytty samassa työpaikassa.

Jos ajattelen vaikka omaa ikäpolveani milleniaaleja, niin harvoin enää ajatellaan, että pitäisi olla sitoutunut tiettyyn työnantajaan. Ihmiset haluavat mennä eteenpäin ja selvittää, mitä eri mahdollisuuksista poikisi.

Nykyään ehkä jopa sitoudutaan työpaikan vaihtamiseen ja oman ammattitaidon kehittämiseen."

2. On noloa hakea työtehtävää, johon ei välttämättä ole riittävästi kokemusta

"Tarua. Työpaikkoihin ei aina etsitä tiettyä kokemusta, vaan vaikka tietynlaista tyyppiä osaksi tiimiä. 

Asiat, joita itse miellämme kokemukseksi, vahvuuksiksi ja meriiteiksi työnhaussa, voivat olla eri asioita kuin mitä työnantaja ajattelee. Emme aina itse tunnista, millaista osaamista meillä on ja mitä eri tehtäviin etsitään. 

Joskus voi myös olla, että jos emme tule valituksi johonkin tehtävään, voi taustalla olla ihan eri asioita kuin mitä itse ajattelemme. Osaaminen saattaa olla kunnossa, mutta jotkut muut meistä riippumattomat tekijät voivat vaikuttaa rekrytointipäätökseen."

Lue myös: Miiru häpesi työttömyyttä niin paljon, ettei kehdannut viedä roskia keskellä päivää – ”Ennen ajattelin, että kyllä hakevalle töitä löytyy”

3. Itsensä laittaminen likoon työnhaussa kannattaa, vaikka se voi johtaa pettymykseen

"Se on ihan totta. Jos mietin rekrytoijan näkökulmasta, niin itsensä likoon laittaminen ja erottuminen joukosta kannattaa. Jos hakijoiden joukossa on hyvin samanlaista koulutusta ja osaamista, niin voi painaa aika paljon, millaisen kuvan saa ihmisestä persoonana.

Töiden hakeminen pettymyksenkin uhalla on senkin takia hyvin tärkeää, että se voi kirkastaa osaamistamme ja arvojamme. Joskus se voi kirkastaa myös ajatuksia siitä, millaisessa ympäristössä tai työpaikassa emme halua työskennellä."

4. Työnhausta ei kannata kertoa muille – varsinkaan pomolle tai työkavereille

"Tarua. Tämä on klassista, ehkä suomalaistakin pessimisti ei pety -ajattelua, joka johtaa siihen, että asioista kertomista pantataan viimeiseen asti. 

Ajattelen, että kertomisessa on myös mahdollisuus. Esimerkiksi läheisiltä voi saada tärkeää tukea sekä työnhakuprosessin aikana että mahdollisen pettymyksen hetkellä. Läheiset näkevät meidät välillä vähän tarkemmin kuin näemme itsemme. He voivat osoittaa ansioitamme ja vahvuuksiamme.

Työkaverille tai pomolle kertomisessa taas tilanne riippuu siitä, millainen pomo tai työkaveri on kyseessä. Sekin voi olla hyvä viesti työnantajalle, jos kertoo hakevansa töitä ja pyytää vaikka suositusta. Silloin työnantaja voi tehdä vastatarjouksen ja osoittaa, että haluaa pitää työntekijän tiimissään."

5. Uutta työtä ei kannata hakea, jos on ihan tyytyväinen nykyiseen työpaikkaansa

"Tarua. Työnhaun taustalla ei tarvitse olla ajatusta siitä, että nykyisestä pitäisi päästä pois. Hyvästä voi vaihtaa myös hyvään. Miksi ei siis voisi hakea?

Vaikka olisikin tyytyväinen nykyiseen paikkaansa, voi vastaan tulla joku tosi timanttinen mahdollisuus. Lisäksi itse hakeminen opettaa ja ylläpitää työelämätaitoja. 

Työnhaussa on aina riski, sillä emme voi koskaan täysin tietää, millaista uudessa työpaikassa on olla töissä. Olen itsekin joskus kuvitellut hakeutuvani loistavan pomon alaisuuteen, mutta todellisuus olikin järkyttävää mikromanagerointia.

Mutta sellaista se on usein elämässä. Emmehän vaikka asuntoa ostaessakaan voi olla varmoja, mitä sieltä asumisen myötä paljastuu."

6. Uutta työtä tai työnhakua ei kannata hehkuttaa, jotta muut eivät tulisi kateellisiksi

"Tarua ja osittain totta. Kateuden tunne kuuluu tiiviisti työnhakuun, koska siihen liittyy kilpailua työpaikoista. Aina on niitä, jotka saavat pestin ja niitä, jotka jäävät ilman.

Kateutta on kahdenlaista. On kateutta, joka painaa alas ja joka saa ajattelemaan, että toisen onnistuminen on meiltä pois. On myös ihailunsekaista kateutta, josta tulee tunne, että vau miten siistiä. Tällainen kateus inspiroi ja ajaa muutoksiin. 

Työnhausta ja onnistumisista kertominen voi siis inspiroida läheisiämme, eikä se välttämättä herätä sellaista kielteistä kateutta, jota usein pelkäämme.

Kateutta on mahdotonta välttää. Emme voi valita tunteita kuten irtokarkkeja kaupasta. Emmekä varsinkaan voi valita toisten ihmisten tunteita tai olla vastuussa niistä. 

Jos haluaa kuitenkin vaikuttaa siihen, millaista kateutta toisissa ihmisissä herää, kannattaa muistaa autenttisuus. Kerro kiillotetun sankaritarinan sijaan kokemuksistasi rehellisesti. Silloin ihmiset kokevat helpommin inspiroivaa kateutta ja jopa myötäiloa kuin silloin, jos toinen vaikuttaa Hannu Hanhelta."

7. Jos työnhaussa epäonnistuminen pelottaa, ei kannata hakea ollenkaan

"Tarua. Totta kai hakematta jättäminen on yksi keino yrittää välttää pettymystä tai muita hankalia tunteita, mutta elämä heittää niitä joka tapauksessa eteen.

Välttely toimii tutkitusti tosi huonosti tunteiden kanssa. Voi tuntua ikävältä kohdata pettymystä tai surua, mutta ne auttavat käsittelemään tilannetta ja pääsemään eteenpäin. Sillä on tarkoituksensa, että esimerkiksi suru pysäyttää meidät asian äärelle.

Tunteita kannattaa ajatella vieraina, jotka tulevat käymään. Jotkut tulevat lyhyemmäksi ja jotkut pidemmäksi aikaa. Toiset ovat meille mieluisampia kuin toiset. Mutta jos lähdemme valikoimaan, kuka saa tulla ja kuka ei, niin pidemmän päälle ollaan ongelmissa.

Työnhaussa on myös hyvä muistaa, että mitä enemmän hakee, sitä enemmän oppii tulemaan hankalien tunteiden kanssa toimeen."

8. Pitkä työnhaku johtaa väistämättä katkeruuteen

"Valitettavasti joskus totta. Itsellänikin on lähipiirissä sukulainen, joka on tehnyt koko elämänsä pätkätöitä ja oli yli 50-vuotiaana hyvin turhautunut, katkeroitunut ja kyynistynyt. Toisaalta hänelle kävi harvinaisen hyvin, sillä hän löysi yli 20 vuoden työnhaun jälkeen työpaikan. 

On ymmärrettävää, että pitkän työnhakuprosessin aikana herää hankalia tunteita. Nekin tunteet menevät kuitenkin ohi ja elämässä tapahtuu uusia asioita. 

Aina on mahdollista, että pitkäkin työnhaku johtaa muuhun kuin katkeruuteen ja kyynistymiseen. Parhaimmillaan saa olla ylpeä siitä, että on löytänyt uuden työn tai suunnan elämässä.

Työnhaku ei ole helppoa. Itse toivoisin, että erilaisissa ura- ja työnhakuvalmennuksissa huomioitaisiin paremmin CV:n viilaamisen lisäksi myös tunneasiat."

Lue myös:

Tunteiden tukahduttaminen ajoi Emilian syömishäiriöön – nyt hän kertoo, miksi tunteiden pitää näkyä myös työelämässä

Kun Lauri menetti työnsä, ensin hävetti – sanoo nyt suorat sanat työssäkäyville: ”Työtön ei ole tilastomerkintä”

Näin tunteet vaikuttavat työpaikalla – lannistava tunnelma tuhoaa luovuuden